Kuvauskohteita lounaisessa Lapissa

Tälle sivulle on koottu lähikuntien mielenkiintoisia luontokuvauskohteita, joista jokaisen luulisi löytävän omansa. Lintu- ja luontokuvauskohteiden ei tarvitse olla vaikeapääsyisiä, osaan näistä pääsee nappaskengissäkin. Toisaalta osa kohteista vaatii tottumusta luonnossa kulkemiseen, sillä maasto on paikoin haastava.

Tornio:

Alkunkarinlahti
Valtakunnallisesti arvokas lintujen suojelualue noin 9 km Tornion keskustasta etelään. Alueella katetut polut, lintutorneja, inva wc:t ja laavupaikka. Käänny Kromitieltä Ruonajärventielle ja edelleen Koivuleton tielle, jonka varrella lintutornit ovat n. 1 km etäisyydellä toisistaan. Pohjoiselle tornille pääsee nappaskengissä ja rullatuolilla, eteläiselle tornille johtaa osoittain kivikkoinen polku, osittain pitkospuut. Pohjoiselta tornilta jatkuu kumisaappaat vaativa luontopolku.

Lahti oli maatumassa kokonaan umpeen, kun Lapin ympäristökeskus yhdessä Tornion kaupungin kanssa v. 2000 kunnosti alueen tavoitteena palauttaa alueen lintukantaa. Keskiveden pintaa nostettiin pohjapadoilla 0,3 m, alueelle ruopattiin avovesialueita ja laidoille rakennettiin kaksi lintutornia (eteläinen ja pohjoinen lintutorni) sekä luontopolku. Muita edustavia Tornion rannikon lintupaikkoja ovat mm. Koivuluodonjuova, Pajukari ja Oxö.
Kartta
   

Klikkaa kuvaa isommaksi            Pohjoinen torni ja polku

   

Eteläinen torni ja polku

Kaakamavaara
Kaakamavaara (189 m) löytyy läheltä Tornion kunnan Koilliskulmaa, noin 40 kilometriä kaupungista. Paikalle on annettu nimi Kaakamavaara, ja vieressä kohoaa Palovaara. Vaara on jossain määrin tunnettu herra de Maupertuisin retkikunnan etappina, hänhän mittaili tässä jokivarressa maapallon litistymistä navoille. Vaaran huipulle pääsee halutessaan varsin vähäisellä patikoinnilla. Auton voi jättää hiekkakuopalle tai pohjoisreunassa kulkevan metsäautotien päähän. Kummastakaan pisteestä ei paljoa kuljettavaa jää.
Kartta

Kukkolankoski
Kukkolankoski sijaitsee Tornionjoessa 15 km Tornion ja Haaparannan keskustasta pohjoiseen. Siellä harjoitetaan kesällä perinteistä siian lippousta, joka juontaa juurensa 1200-luvulta. Kukkolankoski on Suomen pisin vapaana virtaava koski.
Kartta

Matkakoski
Luonnonkaunis nähtävyys Tornionjoessa noin 36 km kaupungista pohjoiseen. Pituutta koskella on n. 800 m ja putouskorkeutta 10,3 m. Matkakoski on mainio kalastuspaikka sekä rannalta kalastukseen että vetouisteluun.
Kartta

Perämeren kansallispuisto
Perämeren pohjukassa. Puistossa on laajojen ulapoiden erottamia saariryhmiä. Puiston ala on 15700 hehtaaria ja siitä vain 250 hehtaaria on maata. Lintulajeja kansallispuiston alueella pesii kuutisenkymmentä. Puiston vesillä tavataan norppia ja halleja.
Kartta

Tornion pohjoisosan pienet järvet ovat matalia ja reheväkasvuisia, minkä vuoksi niillä pesii edustava vesilintu-, lokki- ja kahlaajalinnusto.Hyviä lintujärviä ovan mm Iso-Mustajärvi, Hurujärvi, Kaakamajärvi ja Korttojärvi. Järvien tyyppilajistoa ovat puolisukeltajasorsat, tukkasotkat ja aiemmin myös naurulokit. Pohjoista lajistoa edustavat metsähanhi ja uivelo, jotka pesivät osalla järvistä. Järvet ovat olleet myös joidenkin lajien ensimmäisiä sillanpääasemia - Tornion ensimmäinen joutsenpari asettui 1970 ja 80 lukujen taitteessa Korttojärvelle, ja eteläistä lajistoa edustavat mustakurkku-uikku ja pikkulokki ovat pesineet Hurujärvellä jo pitkään. Hurujärvi, Korttojärvi ja Iso Mustajärvi kuuluvat valtakunnallisesti tärkeisiin lintualueisiin.

Raumon luontopolku
1,4 km pituinen Raumon luontopolku sijaitsee lintujen suosimalla alueella. Luontopolulta löytyy luonnosta ja eläimistä kertovia kylttejä. Lähtöpaikka on Raumon Nuoriseuran talo. Raumontie 378, Tornio
Kartta

Raumonjärven peltoalue
Raumonjärven peltoalue on keväällä muuttoaikaan koko seudun paras lintupaikka. Alue koostuu useista erillisistä, täkäläisellä mittapuulla suurista pelloista. Lintuja on helppo kiikaroida tieltä tai Hakaniityn lintutornista. Peltoalueen paras lintupaikka on yleensä Hallaniitty, mutta lähes saman veroisia ovat myös Hakaniitty, Rikiö ja Sammalperä. Näille pelloille kerääntyy huhti-toukokuun vaihteessa jopa sadoittain hanhia sekä runsaasti kurkia, joutsenia, kahlaajia, kyyhkyjä, haukkoja, pulmusia, kirvisiä ja lapinsirkkuja. Suurempia alueen harvinaisuuksia ovat olleet arosuohaukka, tunturihaukka, lyhytnokkahanhi, tundrahanhi, tiibetinhanhi, valkoposkihanhi, sepelhanhi, ristisorsa, mustapyrstökuiri ja kangaskiuru. Pikkuharvinaisuuksia tai jokavuotisia vieraita ovat merihanhi, kanadanhanhi, merikotka, muuttohaukka, keräkurmitsa, uuttukyyhky, turkinkyyhky, turturikyyhky, sepelrastas ja tikli. Kevättalvella myyräkantojen romahtaessa saattavat pellot ovat myös lapinpöllöjen suosiossa. Niitä tosin saattaa löytää paremmin hivenen syrjäisemmiltä Keltun ja Pohjukan pelloilta. Hyviä Tornion peltoalueilla sijaitsevia lintujen levähdyspaikkoja ovat myös Pirkkiön Oraskeri, Liakan Katajamaan niityt sekä Kourilehdon Vitsikkojänkkä. Oraskeri poikkeaa muista Tornion pelloista ollen kuulu erityisesti keväisistä merihanhiparvistaan. Pesimälajisto on tyypillistä Tornion seudun peltolinnustoa: töyhtöhyyppiä, suopöllöjä, kiuruja ja ennen kaikkea runsaasti kuoveja.
Kartta

Tornion Kaupunginlahti
Kaupunginlahti on Tornion kaupungin Ruotsin rajalla oleva matala joen sivu-uoma, josta on rehevöitymisen myötä muodostunut yksi Lapin parhaista lintuvesistä. Lahdella pesii sekä eteläistä että pohjoista lajistoa, mutta eteläisten lajien suuri osuus on kuitenkin silmiinpistävä. Jotkut eteläiset lajit, esim. silkkiuikku ja nokikana, esiintyvät täällä levinneisyytensä pohjoisrajoilla. Kaupunginlahti on myös hyvä kevät- ja syysmmuton levähdypaikka. Keväällä täältä löytää usein suurimmat lokki- ja kahlaajaparvet sekä pikkuharvinaisuuksia kuten punasotkia ja heinätaveja. Kevään satunnaisvieraita ovat olleet myös härkälintu, pikku-uikku, pikkujoutsen, harmaasorsa, ristisorsa, keräkurmitsa, liejukana, merikotka ja arosuohaukka. Syksyisin silmäänpistävää on sorsalintujen runsaus.
Kartta

Tornion Karunginlahti
Karunginjärvi on Kemin-Tornion seudun paras vesilintumuuton levähdyspaikka sekä keväällä että varsinkin syksyllä. Alueen pesimälinnuston erikoisuus ovat kanadanhanhet, jotka ovat pesineet aluella vuodesta 1975. Syksyisin huomiotaherättävimpiä ovat satapäiset laulujoutsenparvet, mutta myös hanhia ja sorsia voi nähdä satamäärin. Parhaita havainnointipaikkoja ovat itse Karunginjärvellä Mustasaaren lintutorni ja Mustaranta. Lisäksi joutsenia kerääntyy runsaasti myös Ala-Vojakkalaan
Oravaisensaaren alapuolelle, sekä Kivirannan Aittaniemen edustalle. Harvinaisuuksista Karunginjärvellä ja Oravaisen saaressa on tavattu pikkujoutsen (lähes vuosittain), lyhytnokkahanhi, tiibetinhanhi, härkälintu, merikotka, muuttohauka ja sokerina pohjalla neitokurki.
Kartta

Karungin Nivavaara
Torniojoen varressa, Korpikylässä on paikalliset maastonmuodot huomioiden komea Nivavaara (124,4 m). Päätien varren parkkipaikalta huiputus onnistuu vaivattomimmin, vaara on nimittäin ihan tiessä kiinni. Kaakamavaaralle (sille toiselle kylän mainitsemisen arvoisista mäistä) pitää jo vähän kulkeakin eikä mitään portaita ole. Nivavaara on Karunkilaisten suosima retkikohde, ja onpa maanmittari Maupertuiskin siellä aikanaan kulkenut. Eipä siis ihme, että vaaran päälle on vedetty Gröna Jobbet-projektin tuloksena myös lyhyt reitti suoraan valtatieltä ja tulipaikka. Huipulla alempi sankka metsä muuttuu lohkareiseksi kivikoksi. Korkeimmassa kohdessa on vanhan kolmiomittaustornin jääneet ja huipun juurella, näköetäisyydellä tulipaikasta, todennäköisesti jonkin teleyhtiön alunperin rakentama maja. Hyvällä kelillä päältä aukeaa komeat maisemat jokilaaksoon, ja laki on itsessäänkin jo käymisen arvoinen nähtävyys. Päätieltä lähtevälle reitille on rakennettu myös portaita kulkua helpottamaan joten perille pääsee melkein nappaskengissä.
Kartta

Haaparanta:

Haaparannan saariston kansallispuisto
Puistoon kuuluu mm. kaksi saariston itäosassa sijaitsevaa saarta, Sandskär ja Seskar-Furö, sekä muutamia pienempiä saaria ja luotoja. Sandskär on kansallispuiston suurin saari. Kasvillisuus vaihtelee järeästä mäntyaarniometsästä niukkaan tunturipaljakkamaiseen kankaaseen. Puistossa on useita lintulajeja ja vesistössä norppia ja halleja. Haparanda

Haaparannan vaellusreitti
Vaellusreitti sijaitsee vanhassa kulttuurimaisemassa. Mielenkiintoinen kasvisto ja eläimistö, näkötorni ja levähdyspaikkoja. Reitin pituus on 15 km. Opasteet noin 2 km Haaparannalta etelään E4-tien varrella. Haparanda

Riekkola-Välivaara
Sijaitsee Tornionjoen jokisuulla 1,5 km Haaparannan keskustasta. Lintutornista voi tarkkailla alueella viihtyviä monia eri lintulajeja. Paikalla voi harrastaa monenlaista liikuntaa ja siellä on mm. valaistu hiihtolatu ja laavu. Haparanda

Kukkolaforsen Kukkolankoski sijaitsee Tornionjoessa 15 km Tornion ja Haaparannan keskustasta pohjoiseen. Siellä harjoitetaan kesällä perinteistä siian lippousta, joka juontaa juurensa 1200-luvulta. Ravintola + majoituspalvelut.

Luppioberget Övertorneå
Luppiovaara on n. 190 m korkea vuori 11 km Ruotsin Ylitorniolta (Övertorneå) etelään. Upeat näkymät Torniojoelle.

Lammasvaara

Myllyjärvi

Tervajänkä

Seskarö
Kaunis ranta Haaparannalta 25 km etelään. Uimaranta ja leirintäalue.

Simo:

Nikkilänsuvanto
Simonkylän luontopolun pituus on 5,6 kilometriä ja polun varrella esitellään alueen erilaisia kasveja ja eläimiä. Reitti lähtee Nikkilänsuvannosta ja kulkee osittain Simojoen rantaviivaa pitkin ja sen varrella on nuotiopaikka sekä myös vanha kyläsepän paja.
Kartta
Simonkylä

Ruunakarin lintutornin polku Simonkylä
Edestakaisin 1,5 km pitkä pistoreitti. Reitti soveltuu päiväretkeilyyn. Vaativa, koska reittimerkinnät puutteellisia muuten helppo reitti. Reitin käyttöaika Kesä Kirkkotarhantie Simonniemi. Lähtöpaikalla hautausmaan P-alue.
Kartta

Simon Ykskuusi (Maksniemi)
Simon Ykskuusen Tiironhieta on Kemin-Tornion alueen paras syksyinen kahlaaja-ranta. Lähes kaikki alueellamme tavatut kahlaajat on tavattu myös Tiirolla mm: keräkurmitsa, tundrakurmitsa, isosirri, pulmussirri, pikkusirri, kuovisirri, etelänsuosirri, jänkäsirriäinen, jänkäkurppa ja punakuiri sekä suurinpina harvinaisuuksina tundravikla ja aavikkotylli. Kun alueeseen liitetään mukaan myös maa-alueet sekä läheinen Eskonlahti on Ykskuusessa nähty lisäksi kyhmyjoutsen, tiibetinhanhi, valkoposkihanhi, sepelhanhi, ristisorsa, allihaahka, harmaahaikara, haarahaukka, luhtahuitti, leveäpyrstökihu, tunturikihu, ruokki, pikkuruokki, tunturipöllö, kangaskiuru ja isokirvinen.
Kartta

Martimoaavan soidensuojelualue (Järviaapa)
Soidensuojelualue on on perustettu v. 1982 suojelemaan arvokkaita suomaisemakokonaisuuksia, suokasvíllisuutta ja -eläimiä. Alueeseen on helpoin tapa tutustua merkittyä retkeilypolkua pitkin. Alueella on myös vanhoja metsiä.

Martimoaavan vaelluspolku, 12,8 km kulkee Martimoaavan soidensuojelualueen halki. Pitkospuita on matkasta noin 8,5 km ja metsäisillä osuuksilla on selkeä polku ja punaiset maalimerkit. Kivaloiden päässä reitti kulkee pari kilometriä vanhaa talvitien pohjaa pitkin. Martimojärven pohjoispuolella on lintutorni, josta näkee kauas suolle. Reitin varrella näkee niin rimmikkoista ja aavaa aapasuota kuin rehevää lehtokorpeakin. Reitin voi kävellä päivässä tai yöpyä sen varrella autiotuvissa. Reitin varrella on Koivuselän autiotupa ja Saunasaaren autiotupa. Reitin päissä molempien pysäköintialueiden yhteydessä on laavu, kuivakäymälä ja jätepiste. Reitin kolmas laavu sijaitsee Martimojärvestä luoteeseen

Hangassalmenahon pysäköintialueelta lähtee rengasmainen 3 kilometrin mittainen lasten satuaiheinen luontopolku. Luontopolun kiertosuunta on myötäpäivään. Tasainen reitti on helppo kiertää, sillä suurin osa reitistä on pitkostettu. Reitti soveltuu hyvin aloitteleville retkeilijöille. Reitin varrella on lintutorni, josta voi ihailla suomaisemaa. Reitiltä voi poiketa pitkospuita pitkin Martimojärven rantaan (noin 300 m luontopolulta), jossa on laavu. Palvelut: Pysäköintialueella on lintutorni, laavu, kuivakäymälä ja jätepiste.
Kartta

Kirakkajyppyrä
Kalliomuodostuma, jolta laajat näköalat ympäristöön.

Keminmaa:

Kivalot
Keski-Penikan näkötornin reitti, 2 km/suunta on lyhyt, mutta vaativa reitti Keski-Penikan laella sijaitsevalle näkötornille. Auto kannattaa jättää Jääkärikämpän kohdalla olevalle pysäköintialueelle (ennen Kivaloiden lähtöpaikkaa). Siitä kävellään soratietä noin 0,5 km luoteeseen, kunnes tieltä on viitta palotornille. Alkumatkan reitti kulkee helppokulkuista tienpohjaa pitkin kavuten Keski-Penikan rinnettä ylöspäin. Loppumatkasta noin 0,5 km on kivikkoista ja louhikkoista kapeaa polkua, jonka reitti on merkitty oranssilla maalilla maastoon. Näkötorni on entinen palovartijan torni, josta avautuu upeat maisemat joka ilmansuuntaan. Taukoa voi viettää näkötornin juurella Kivalon autiotuvalla. Palvelut: näkötorni, autiotupa ja kuivakäymälä. Selvä opastus.
Kartta

Keminmaan Kirvesaapa
Kirvesaapa on Keminmaan suurin suo. Suon pinta-ala on 1827 ha, suurin pituus 7 km ja leveys 4,5 km. Kirvesaapa on tyypillinen Pohjanmaan aapasuo, joka on tyypiltään pääasiassa lyhytkortista nevaa. Avosuon maisemaa elävöittää kolme järveä, Kirvesjärvi, Pieni Kirvesjärvi ja Salmijärvi. Suon keskiosaa halkovat pohjois-eteläsuunnassa kulkevat moreenisten metsäsaarekkeiden jonot, sekä hieskoivua kasvavat turvemaat, jotka pirstovat yhtenäistä näkymää. Turvemaat ovat lähes luonnontilaisia, mutta valtaosa laitametsistä ja aavan keskustan suuret metsäsaarekkeet on aikanaan hakattu ja ne kasvavat nyt tiheää kuusi- ja mäntytaimikkoa. Kirvesaavalla ei enää voi kokea erämaan rauhaa ja tunnelmaa. Metsien hakkuita enemmän Kirvesaavan erämaisuutta murentavat Elijärven kaivoksen massiiviset jätevuoret, jotka hallitsevat maisemaa kaikkialla lännessä. Erämaan rauhan kaikkoamisesta huolimatta Kirvesaavalla pesii monipuolinen ja runsas suolinnusto. Kurkien määrä on suurempi kuin millään lähikunnan - mukaanlukien Simon ja Tervolan - suolla, ja Kirvesaapa lieneekin Suomen parhaita kurkisoita. Lisäksi Kirvesaavalla pesii runsaasti suokukkoja kuoveja ja taivaanvuohia ja suo onkin yksi Kemin-Tornion seudun parhaita kahlaajasoita. Muita pesimälajeja ovat mm laulujoutsen, metsähanhi, uivelo, kaakkuri, jänkäsirriäinen, jänkäkurppa, kalalokki ja harmaalokki.
Kartta

Muita keminmaalaisia lintusoita ovat mm Matinaapa, Musta-aapa ja Kellojänkä.

Kallinkankaan luontopolku
Kuntakeskuksen tuntumassa oleva Kallinkangas on suojelun ja virkistyskäytön kannalta arvokas alue. Kallinkankaalle rakennetun luontopolun tarkoitus on kiinnittää kulkijan huomio luonnon tapahtumiin, opettaa tuntemaan kasveja ja eläimiä sekä antaa virikkeitä luonnossa liikkumiseen. Opastauluin varustetulla reitillä voit tutustua Kallinkankaan luonnon erityspiirteisiin : karuun ja louhikkoiseen lakialueeseen, tuoreisiin kangasmetsiin sekä rehevään , kasvillisuudeltaan arvokkaaseen lehto- ja lettoalueeseen. Täysin luonnontilainen ei polkureitti kuitenkaan ole. Se kulkee osittain pitkin kuntopolkua tai kärrytietä. Polun varressa on myös metsätalouskäytössä olevia metsiköitä sekä käytöstä poistettuja soranottopaikkoja. Polun kiertämisen voit aloittaa kahdesta lähtöpisteestä. Noin 1.9 km pitkä rengasreitti alkaa Kallinkankaan leikkikentän länsipäästä (Kalliotien länsipäästä). Polun varrella on 13 alueen luonnosta kertovaa opastaulua. Nauhamainen reitti alkaa Kallinkankaan jyrkän pohjoisrinteen juurelta, läheltä hiihdon maalialuetta. Tämä enemmän kuntoa vaativa reitti on noin 1.5 km pituinen ja sen varrella on 9 opastaulua. Kuivana aikana molemmat reitit voi kiertää lenkkikengissä. Epäselvä opastus. Opasvihkosia saa kunnanviraston neuvonnasta ja kunnan infopisteestä.
Kartta
      

Kallin näköalatornista näkymät hyvällä säällä aina Tornioon ja Veitsiluotoon asti

Kankaan kalastus- ja ulkoilupuisto
Kankaan kalastus- ja ulkoilupuistoksi nimitetään aluetta, joka on kunnostettu ja rakennettu Enson makeavesikanavan varteen Saarenkylänkankaalle. Makeavesikanava on rakennettu yhtiön raakaveden tarpeiden turvaamiseksi 1950-luvulla. Kanava alkaa Putkensuulta ja laskee Vähä-Ruonaojana Enson (Veitsiluodon) makeavesialtaaseen. Kunnostettua kanavan osuutta on 2,3 km, jossa on suvantoja, koskia ja settipatojen muodostamia putouksia. Kanavaan johdetaan Kemijoen vettä, joten vedenlaatu noudattelee sen vedenlaatua. Virtaama on normaaliolosuhteissa 2-4 m3/s. Kanavan pohja on hyvin vaihteleva. Alueella on vähävirtaisissa paikoissa moreenipohja ja koskissa runsaasti levähdyspaikkoja sisällään pitävää louhikkoa, joka pohjakasvillisuuden ansiosta on saavuttanut jo jonkinasteisen luonnontilan. Keminmaan kunta on yhdessä Lapin ympäristökeskuksen kanssa kunnostanut alueen virkistyskäyttöön. Kalastuspuiston rannat on harvennettu puistoasentoon. Nuotiopaikkoja on rakennettu runsaasti ja onpa alueella laavukin. Koska kyseessä on kalastuspuisto, istutetaan alueelle kesäisin pyyntikokoista kirjolohta. Myös jonkin verran puronieriöitä on istutettu kalamiesten iloksi. Kalastuspuistossa saa kalastaa, kunhan hankkii luvan Lautiosaaren R-kioskista. Sieltä saa myös ajo-ohjeet kalapaikkaan. Kalastusluvan hinta on 30 mk/24 tuntia ja se oikeuttaa kahden lohikalan ottamiseen.
Kartta

Kemi:

Kaupungintalon näköalatasanne
Näköalatasanteelta näet Kemin kaupungin puistomaisen ruutukaava- arkkitehtuurin ja hyvällä säällä aina naapurikaupunkiin saakka. Tasanteella toimii kahvila. Valtakatu 26, Kemi

_

Kemin Kattilalahti - Siikalahti - Veitsiluodon altaat
Veitsiluodon, Ajoksen ja mantereen väliin jäävä vesialue on Kemin kaupungin parhaita kevätmuuttopaikkoja. Kraaselin sillan alapuoliseen sulaan, Siikalahdelle ja Rivinsalmeen kerääntyy keväällä runsaasti etenkin sorsia, mutta myös uikkuja ja kahlaajia. Sorsissa erityistä on runsas lajisto - todennäköisimmin punasotkan, uivelon, harmaasorsan ja ristisorsan löytää juuri täältä. Lisäksi keväällä on alueella nähty sepelhanhi, härkälintu, haarahaukka, arosuohaukka, keräkurmitsa, etelänsuosirri, tunturikihu, isolokki, pikkukajava, uuttukyyhky, tunturipöllö, tunturikiuru, sitruunavästäräkki, tikli ja vuorihemppo. Lintuja on helpoin havainnoida Ajoksen tien reunaa kulkevalta pyörätieltä - teollisuusalueilla liikkuminen ei ole sallittua. Veitsiluodon altaat ovat puolestaan hyviä syksyisen lintumuuton seurantapaikkoja. Altailla on nähty useita harvinaisia lajeja mm: jalohaikara, harmaahaikara, paksujalka, kehrääjä, tunturikiuru, pikkusirkku ja harmaasirkku. Lisäksi Veitsiluodon ympäristö etenkin Tuhka-allas on Kemin seudun varmin paikka nähdä punajalkahaukka - yli puolet alueemme havainnoista on täältä. Sen lisäksi että Veitsiluodon seutu on hyvä muuttoalue, siellä myös pesii runsas linnusto - erikoisuuksina heinätavi, harmaasorsa ja ruskosuohaukka. Kesäisistä harhailijoista maininnan arvoisia ovat luhtahuitti, ruisrääkkä, mustatiira ja idänuunilintu.
Kartta

Kiikelin laavupolku
2,5 km pitkä rengas/pistoreitti soveltuu kuntoiluun ja päiväretkeilyyn.
Helppo reitti varauksin, koska reittimerkinnät heikkoja.
Käyttöaika kesä
Pajusaarentien ja Kemiyhtiöntien risteys
Kartta

Ailinpietin kalamaja
Perämeren kansallispuiston Selkäsarven saaressa on Ailinpietin vanha yksihuoneinen hirsinen kalamaja. Sen rakennusajankohdaksi arvioidaan 1860-lukua. Selkäsarveen muodostui 1800-luvun alussa kalastajakylä. Pääosa kalastajista oli hailuotolaisia, jotka joutuivat siirtymään Ruotsin Malörenin seudun kalavesiltä Selkäsarveen ja lähisaarille. Kalastajat rakensivat saarille runsaasti asumuksia. Puutavaraa tuotiin uittamalla tukkilauttoina, jonka jälkeen hirret veistettiin paikan päällä. Samaan aikaan sattuneet nälkävuodet toivat saariin lisää väkeä. Parhaimmillaan Selkäsarven kalastajakylässä oli 300 asukasta. Kylän rakennuksia, kuten majoja, suolaushuoneita eli lasmarkkeja sekä saunoja oli vielä runsaasti jäljellä 1930 - 40 -luvulla. Sen jälkeen useimmat rakennukset ovat hävinneet. Ailinpieti on vanhimpia ja alkuperäisimpiä jäljellä olevista rakennuksista.
Kartta

Tervola:

Tervolan Suuripään suot
Suuripään soidensuojelualue sijaitsee Tervolan ja Keminmaan rajalla Kemijoen itäpuolella. Natura-rajauksella sen pinta-ala on noin 42 km2. Alueen ytimen muodostaa noin 13 km2:n suuruinen Suuripään suoalue, jonka monet metsäsaarekkeet saavat näyttämään todellista kokoaan pienemmältä. Suon keskiosa on monin paikoin läpipääsemättömän märkää ruopparimpineen ja avovesiallikoineen. Suuripään länsipuolella on kaksi nevaa, Porttiaapa (2,4 km2) ja Pihlajajänkä (1,9 km2). Tyypiltään kaikki suot ovat pääosin matalajänteisiä ravinteisia rimpinevoja ja lyhytkortisia nevoja. Suurten rimpi- ja allikkoalueiden lisäksi alueella on kolme järveä Hosionlampi, Akkunusjärvi ja Jänkäjärvi sekä kaksi pienempää lampea. Alueen suolinnusto on rikas. Pesimälajeihin kuuluvat mm. laulujoutsen, metsähanhi, uivelo, kuikka, mustakurkku-uikku, kurki, kapustarinta, jänkäsirriäinen, jänkäkurppa, mustaviklo, punajalkaviklo, vesipääsky ja kalatiira.
Kartta

Myllykönkään vesiputous
Myllyköngäs on Tervolan Vähäjoessa sijaitseva vuolas, kolmimetrinen vesiputous. Putous sijaitsee Vähäjoen alajuoksulla paikassa, josta matkaa Kemijoelle (Vähäjoen suulle) on vain muutama kilometri. Köngäs virtaa joen ylittävän betonisillan alla lähes pystysuorana koskena. Vielä ennen siltaa joen virtaus on rauhallinen. Erityisesti vesimäärältään Myllyköngäs on näyttävä, ja putous kuuluukin Suomen runsasvetisimpiin vapaina virtaaviin vesiputouksiin. Vähäjoessa on toki muitakin koskia (esim. melojien parissa suosittu Pyhäportti), mutta Myllyköngäs on näistä ylivoimaisesti jyrkin ja putousmaisin. Kosken voiman voi tuntea paitsi könkään valtavassa pauhussa, myös putouksen aiheuttamassa aallokossa, joka lyö könkään alapuolella rantaan kuin merenlahdella. Tällaisia aaltoja näkee vain harvan suomalaisen vesiputouksen yhteydessä. Könkään jälkeen vesi kuohuu valkoisena vielä pitkään, ennen kuin joen vauhti hiljenee. Ajo-ohje: Myllykönkääntie 600, Tervola. Putous sijaitsee tien vieressä sillan alla.
Kartta

Klikkaa kuvaa isommaksi


Kätkävaaran luontopolku
Kätkävaaran luontopolku on kunnostettu 2010-2013 jolloin valmistuivat esteetön reitistö, laiturit ja luontotorni vaaran huipulle. Merkityn reitin varrella on lisäksi kaksi tulipaikkaa ja tulistelukota vaaran huipulla. Reitti on 7 km pitkä. Ensimmäiset 300 m on esteetöntä pitkosta laavulle asti. Perälammen ympäri kiertää erillinen 600 m esteetön reitti. Esteettömät palvelut: laavu, wc ja puuliiteri sekä laiturit Perälammen rannassa.
Osoite: Leirikätkä 74, 97140 Tervola
Kartta

Lapinniemi, Elijärven lintutorni


Ylitornio:

Aavasaksanvaara
Aavasaksa on vaara Ylitornion kunnassa, Tornionjoen varressa 70 kilometrin päässä Torniosta ja noin viiden kilometrin päässä Ylitornion keskustasta pohjoiseen. Sen korkeus on 242 metriä merenpinnasta, ja se on selvästi lähiseudun vaaroja korkeampi. Ranskan tiedeakatemia teki Pierre Louis Moreau de Maupertuis'n johdolla geofysikaalisia mittauksia Aavasaksalla vuosina 1736–1737. Aavasaksa on vanhastaan ollut tunnettu maisemanähtävyys ja näköalapaikka, ja se on yksi ympäristöministeriön valitsemista 27 virallisesta kansallismaisemasta. Aavasaksan rinteillä on näkyvissä jääkauden jälkeisen Saksasta Lappiin ulottuneen Ancylusjärven muinaista huuhtoutunutta rantakivikkoa.

Ahvenjärvi
Erämainen metsäjärvi, jossa pesivät kuikka. joutsen ja erilaiset sorsalinnut. Järvellä tavatt mm. Lapasotka, alli, mustalintu ja pilkkasiipi.
Ajo-ohje: Aaavasaksalta 26 km Rovaniemen suuntaan ( tie 930). Yksi kilometri Törmäsjärveltä itään päin.
Kartta

Iso Meltosjärvi
Lintutorni sijaitsee aivan Meltosjärven kylän keskustassa. Saraikkoreunainen järvi, jossa voi tavata kuikkaa, kaakkuria, mustakurkku-uikkua, joutsenta, useita sorsalintuja kuten lapasorsaa ja heimätavia. Paikalla nähty mm. harmaasorsa, punasotka, ruskosuohaukka ja merikotka. Ajo-ohje: Aavasaksalta Rovaniemelle menevätä tieltä 932 käännytään Raanujärvelle päin ja ajetaan n. 48 km Meltosjärven kylään, jossa opaste lintutornille.
Kartta

Vähä Meltosjärvi, Pitkäperä
Kosteikkoa maatalous- ja kylämiljöön tuntumassa. Täällä esiintyy eteläisen Laoin vesilinnustoa ja pensaikkolajeja, kuten punavarpunen ja lehtokerttu. Muuttoaikoinen sorsia ja kahlaajia. Täällä tavattu mm. Kanadanhanhia.
ajo-ohje: Ison Meltosjäven lintutornin risteyksestä tietä 932 reilu kilometri Raanujärven suuntaan. P-paikka tornin kohdalla tien oikealla puolella.
Kartta

Portimojärvi
Portimojärvi on saraikkorantainen säännöstelyt lintujärvi. Linnustoon kuuluu silkki- ja mustakurkku-uikku, härkälintu, sorsalinnut, nauru- ja pikkulokkeja, kahlaajia. Järvellä tavattu mm. Kanadanhanhi, punasotka, harmaasorsa, ruskosuohaukka, nokikana ja karikukko.
Ajo-ohje: Aavasaksalta 8 km Raanujärvellepäin tie 932.
Kartta

Kattilakoski Ylitorniolla
Kattilakoski on kuvaamisen arvoinen paikka. Se sijaitsee 30 kilometriä Ylitornion jälkeen ennen Juoksengin kylää n. napapiirin korkeudella. Kosken niska on erittäin vaarallinen. Yläosa koskesta on voimakasvirtaista, mutta keskiosassa virtaus rauhoittuu ja joki levenee. Rannan lähellä on hyviä kuoppia, joissa nousulohet levähtävät. Ruotsin puolella Kattilakosken levähdyspaikalla on myös ravintola, mutta sen aukioloaikoihin ei ole luottamista.




Klikkaa kuvaa isommaksi


Rovaniemi:

Niskanperän lintutorni
Kemijoen lahdelma ja jokiuoma. Ympärillä peltoja. Keväällä lintutornista voi havaita lietteiden aikaan runsaasti kahlaajia, mm. mustavikloja, sirrejä ja vesipääskyjä. Lietteiden esiintyminen on tosin riippuvaista Kemijoen säännöstelystä. Syksyllä lahdelmassa ruokailee joutsenia ja sorsia. Myös laajahkot peltoalueet houkuttelevat lintuja. Paras lintuaika: Touko-kesäkuu ja syys-lokakuu. Ajo-ohje: Lintutornille pääsee nelostieltä (E 75) kolmea eri itään päin kääntyvää kylätietä pitkin. Tienhaarat Niskanperälle sijaitsevat noin kuusi kilometriä Rovaniemeltä etelään. Nelostieltä on ajomatkaa tornille noin kilometri. Lintutorni sijaitsee Kemijoen lahdelmassa, vanhan kylätien varrella, ja torni näkyy hyvin tielle.
Kartta

Harjulampi
Kaupungin keskellä sijaitseva rehevöitynyt lintujärvi. Harjulammella tavattu jopa 85 lintulajia. Syksyisin paljon kahlaajia. Ajo-ohje: kirkolta Yliopistonkatua Rantavitikalle päin. Toinen lampi oikealla. Opastus lintutornille Yliopistonkadun ja Korvanrannan ristyksen kohdalta. Pitkospuut.

Koivusaari
Kelluva lintutorni jokisuistossa kaupungin keskustan lähellä. Suistossa monipuolinen linnusto, jopa 150 lajia punavarpusesta kultasirkkuun, isommista lajeista puhumattakaan. Lintutornille pääsee paitsi veneellä, myös pitkostettua polkua Saarenkylän Ounaspaviljongin sataman reunasta. Talvisin torni hinataan Ounaspaviljongin rantaan, jossa myös käytössä.

Lehtojärvi
Lehtojärvi sijatsee Sinettästä n. 7 km länteen tien 83 eteläpuolella. Pysäköintialueella Lehtojärven kulttuurikierros ja kyläpuisto. Pysäkiltä lintutornille n. 200 m. Vesilintuja ja kahlaajia. Syksyisin ja keväisin joutsenia ja hanhia.

Paavalniemi
Rehevä suorantainen Kemijoen lahdelma. Monipuolinen vesi- ja rantalinnusto. Ajo-ohje. Rovaniemeltä itäpuolentietä Tervolan suuntaan n. 2,5 km. Paavalniemen viitan kohdalta länteen seurankunnan leirikeskuksen kääntöpaikalle n. 3 km. Kääntöpaikalta lintutornille n. 300 m polku. Paavalniemessä havaittu esim isokihu, valkoposkihanhi, harmaasorsa, merikotka, lapinuunilintu jne.

Oulun seutu:

Liminganlahden opastuskeskus


Hirvineva


Sannanlahti


Puhkiavanperä


Temmesjokisuu


Sannanlahti


Hietasaari


Huutilampi


Kempeleenlahti


Akionlahti


Papinkari


Varjakka
Varjakka on vanha, kulttuurihistoriallisesti arvokas sahamiljöö Oulunsalossa. 1900-luvun alussa alueella toimi yksi Pohjoismaiden suurimmista sahalaitoksista. Mielenkiintoisesta historiasta kertovat Varjakan kartano ja saari rakennuksineen.

Kasvitieteellinen puutarha
Nimilaput kasvien äärellä ja opaskirjanen auttavat erikoisten lajien tunnistamisessa kasvitieteellisessä puutarhassa. Oulun yliopisto on huomioinut puutarhassaan etenkin pohjoisen alueen kasvit. Kasvitieteellinen puutarha löytyy Linnanmaan yliopistoalueen pohjoislaidalta läheltä Kuivasjärveä. Käyntiosoite on Kaitoväylä 5. Moottoritieltä rampista nro 12 opasteet Teknologiakylä ja Yliopisto. Pääsymaksu.

Hailuoto:

Viinikanlahti


Kaarakannokka


Kirkkosalmi


Maasyvänlahti


Syökarinlahti


Tömppä


Luotokeskus
Luotokeskus on monipuolinen vapaa-ajankeskus Hailuodossa, keskellä merellistä luontoa. Luotokeskuksessa palvelevat muun muassa hotelli, mökki- ja leirintäalue sekä ravintola. Myös Wanha Luotsiasema, Luototalo ja Marjaniemen majakka kuuluvat Luotokeskuksen nähtävyyksiin. Käyntiosoite: Marjaniementie 783, 90480 Hailuoto

Kuivaniemi / Ii:

Vuosijärvi


Iin Wanha Hamina
Iin Wanha Hamina on ollut jo 1300-luvulla satama ja markkina-alue. Haminasta tuli 1500-luvulla Kustaa Vaasan määräyksestä Kemin, Tornion ja Oulun rinnalle virallinen kauppapaikka. Iin Wanha Hamina on muuttunut vuosisatojen ajan, mutta säilyttänyt oman historiallisen leimansa. Haminan Iijoen rannalla olevan kahden kadun Alakadun ja Yläkadun molemmin puolin olevat talot ovat pääosin vuosisatoja vanhoja, kunnostettuja rakennuksia. Tyypillistä on, että nämä ovat vieri vieressä jopa toisissaan kiinni. Haminan aukealla ovat Iin Kirkko ja seurakuntatalo, Iin kotiseutumuseo, Museokahvila Huilinki, Huilingin Näyttämö ja Wanhan Haminan Markkina-alue, toisessa päässä Haminaa on Iin Sillat - leirintäalue.

Haukipudas:

Vainiolanjärvi


Hiastinlahti


Pello:

Paamajärvi


Pellojärvi




Jos listalta puuttuu kohde, jonka haluaisit jakaa muiden kanssa tai haluat korjata yllä olevia tietoja, ole hyvä ja ilmoita tiedot ylläpitoon.